Meillä ei ole muuta menetettävää kuin diagnoosimme
Mielisairaudesta kehityshäiriöksi, häiriöstä henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi, supervoimaksi, itsemäärittelyn työkaluksi. Itsensä esitteleminen psykiatrisilla diagnooseilla on yhä tavallisempaa. Ihmiset asemoituvat ylpeydellä ja avoimesti autistiksi, ADHD- tai OCD-piirteiseksi tai “nepsyksi” ilmaisten, että kyseessä on olennainen osa heidän minuuttaan, samanlainen tai jopa tärkeämpi piirre kuin vaikkapa sukupuoli tai ikä. Sorron työkaluiksi alun perin rakennetut lokerot valtavirtaistuvat omistetuiksi identiteeteiksi – tai hyväksynnän saamisen keinoiksi. Continue Reading